YHTEENVETO OULUN BIOKEMISTISEURAN KESKUSTELUTILAISUUDESTA

Oulun biokemistiseura järjesti 10.1. yleisö- ja paneelikeskustelutilaisuuden ”Oulun bioalan kasvun ja kehityksen näkymiä”. Tilaisuudessa oli 66 osallistujaa. Olimme erittäin myönteisesti yllättyneitä osallistujamäärästä.

PANEELIKESKUSTELIJOIDEN ALUSTUKSET:

PIRKKO SUHONEN (yrittäjä, MedipolisGMP; ohjelmajohtaja Bioforum Oulu) kertoi ensin bioalasta osana kaupungin strategiaa. Tällä hetkellä on valmisteilla uusi kasvusopimus vuosiksi 2007 - 2012. Bioala on siinä merkittävässä osassa, mutta myös teknologioiden välinen yhteistyö tulee olemaan avainasemassa. Pirkko mainitsi, että juuri tehtyjen kartoitusten mukaan Oulun bioalassa on paljon kaupallista potentiaalia. Nyt olisi vain osattava hyödyntää sitä ja siten saada Oulun bioalan vähäinen yritysten määrä kasvuun.

JOUKO UUSITALO (yrittäjä, Novamass Analytical Oy) kertoi esimerkin siitä, kuinka on mahdollista siirtyä yliopistosta yrittäjäksi. Aluksi hän teki lääkefirmoille töitä vapaa-aikoinaan, mutta jäi syksyllä 2002 kokonaan yrittäjäksi. Joukon yrittäjyyttä edisti se, että hänen osaamiselleen oli kertynyt kysyntää jo yliopistoaikoina ja osa yrityksen asiakaskunnasta oli täten valmiina. Siitä huolimatta firman toimivaksi ja kannattavaksi saaminen on teettänyt töitä. Nyt reilun kolmen vuoden toiminnan jälkeen Novamass Analytical Oy:llä on kolme työntekijää, se on saamassa mukaan riskirahoittajan ja muuttamassa pois yliopiston katon alta. Joukon esityksestä kävi hyvin esille, miten monenlaisia taitoja yrittäjältä vaaditaan. Oman alansa asiantuntijuus ei pelkästään riitä.

MARITTA PERÄLÄ-HEAPE (teknologia-asiantuntija, TEKES) kertoi bioalan yritysten ongelmista ja kaupallistamisen haasteista sekä Oulun bioalan kehityshaasteista ja menestyksen edellytyksistä. Suomalaiset biotekniikkayritykset ovat useimmiten olleet liian tiedemiesvetoisia. Niistä on puuttunut teollista, liikejohdollista ja markkinointiosaamista. Tulevaisuudessa TEKESin rahoitus keskittynee entistä harvemmille yrityksille, joiden pääseminen alkuvaiheen yli pyritään varmistamaan nykyistä paremmin. SITRAn luopuminen bioalan rahoituksesta merkitsee 20 miljoonan euron rahoitusaukkoa. Tämä yhdessä TEKESin linjauksen kanssa väistämättä merkinnee, että Suomessa on lähitulevaisuudessa vähemmän bioalan yrityksiä kuin nyt, mutta nämä yritykset saattavat olla isompia ja pysyvät tukevammin jaloillaan. Oulun bioalan menestyksen avaintekijöiksi Maritta listasi Bioforum Oulun toiminnan, VTT:n biotekniikka-alan vahvistamisen ja palveluliiketoiminnan (esim Biocenter Oulu / Amk) tukemisen. Bioalan koulutuksen on sisällettävä myös liiketalouden, yrittämisen ja/tai markkinoinnin opetusta.

MARIKA LEINONEN (nuori tutkija, VTT) on biokemistinä VTT:llä nanoteknologiaan liittyvässä projektissa. Marikan esityksestä sai hyvän kuvan siitä, kuinka erilainen Marikan poikkitieteellinen työskentely-ympäristö on verrattuna jäsenistömme tavallisiin työpaikkoihin. Positiivista oli kuulla, että Marikan asiantuntijuudella on käyttöä insinöörien ja fyysikkojen keskellä.

TUOMO GLUMOFF (lehtori, biokemian laitos) pohdiskeli oululaisen perustutkimuksen tilaa ja tulevaisuutta. Tutkimus, koulutus ja tutkimusympäristö ovat huipputasoa kansainvälisestikin ajatellen. Oululaisilla nuorilla tutkijoilla on hyvät mahdollisuudet ponnistaa merkittävälle tiedeuralle. Alueeksi, jota olisi syytä vielä kehittää, Tuomo nimesi kansainvälisyyden vastavuoroisuuden: oululaisten tutkijoiden olisi innostuttava työskentelystä kansainvälisissä laboratorioissa. Ouluun mahdollisesti takaisin palatessaan he toisivat tänne uutta osaamista ja uusia vaikutteita, ja joka tapauksessa toimisivat uusina kytköksinä kansainväliseen tutkimusmaailmaan.

ARI-PEKKA KVIST (laboratorio-insinööri, biokemian laitos) kävi huolellisesti valmistellussa puheenvuorossaan läpi tutkijan uran ongelmakohtia. Ari-Pekka osoitti hyvin, kuinka samat ongelma-alueet ovat olleet tiedossa jo useita vuosikymmeniä, mutta siitä huolimatta muutokset ovat olleet hitaita tai mitään ei ole tapahtunut. Tutkijakoulujärjestelmä on kaksinkertaistanut koulutettavien tohtorien määrää, mutta tohtoreiden siirtyminen yliopistolta elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan palvelukseen ei ole edistynyt lähellekään vastaavalla tavalla. Ari-Pekka esitti seuraavanlaisia keinoja saada muutoksia aikaan: jos väitöskirjatyö venyy yli neljän vuoden, sanktiot työnohjaajille; onko kaikista väitöskirjaopinnot aloittaneista koulutettava tohtoreita?; tulisiko väitöskirjatyötä käsitellä enemmän koulutuksena kuin tieteellisesti kunnianhimoisena hankkeena, ja tehostaa sen mukaisesti ohjausta ja pyrkiä antamaan opiskelijoille turvallisempia projekteja, jolloin riskiprojektit siirtyisivät osaavampien tohtoritutkijoiden tehtäväksi?

PANEELIKESKUSTELUSSA:

käsiteltiin biotieteilijöiden sijoittumismahdollisuuksia työelämässä yliopiston ulkopuolelle sekä yrittäjyyden edistämistä. Valitettavaa oli, että tutkijan akateemisesta urapolusta ei ajan puutteen vuoksi ehditty keskustelemaan kuin sivuten.

UUSIEN TYÖMAHDOLLISUUKSIEN LÖYTÄMINEN: Tässä yhteydessä keskusteltiin lisää nanobioteknologiasta ja VTT:stä työympäristönä. Puheenvuoroissa tuotiin esille, että tämän tyyppisiltä uusilta aloilta biokemisteille voisi löytyä työmahdollisuuksia laajemmaltikin. Biotekniikan ja nanoteknologian ja muiden insinööritieteiden yhteistyö tuntuisi edistämisen arvoiselta. Työpaikkoja ei välttämättä tarvitse hakea vain uuden teknologian aloilta, paikkoja saattaisi ennakkoluulottomasti kysyen ja itseään markkinoiden löytyä myös perinteisen teollisuuden puolelta (esim. kemian ja paperiteollisuus) ja valtion virastoista: näissä useissa on tehtäviä, joissa bio-osaamisesta olisi hyötyä.

Keskusteltiin myös mahdollisuudesta, että alan KOULUTUKSEN TUOTTAJAT (biokemian laitos, Biocenter Oulun tutkijakoulu) voisivat osallistua uusien työelämän avauksien ja työtilaisuuksien järjestämiseen. Tällaiseen projektiin voisi mahdollisesti saada yhteiskunnan tukea, koska hankkeella edistettäisiin korkean teknologian siirtymistä yrityksiin ja tunnetusti korkealaatuisesti koulutettujen osaajien pysymistä Pohjois-Suomessa.

Kahdessa puheenvuorossa korostettiin myös HENKILÖKOHTAISEN URASUUNNITTELUN JA YRITTELIÄISYYDEN merkitystä. Tutkinnon suorittamisen lisäksi opintojaan on mahdollista täydentää esim. yrittäjyyskoulutuksella, opettajan pätevyydellä, tietokonealan taidoilla tai liikealan yleisellä koulutuksella. Itseään voi pätevöittää myös hankkimalla kansainvälistä kokemusta tai muutoin monipuolista työkokemusta. Omassa työssäänkin voi toimia niin, että hankkii kokemusta sellaisista asioista, joista tulevaisuudessa saattaa olla hyötyä (esim. apurahojen hakeminen, yhteistyöhankkeisiin osallistuminen, opetuksen suunnitteleminen pelkän opetuksen lisäksi, työelämän luottamustehtävien hoitaminen jne.).

Tilaisuudessa tuli tutkijakoulutukseen liittyen esille, että vaikka tutkimushankkeista ja väitöskirjatöistä puhutaan projekteina, niitä ei kuitenkaan tehdä kuin PROJEKTITÖITÄ. Niillä ei ole selvää aikataulutusta ja määräaikoja eikä projektisuunnitelmaa, jossa kunkin työntekijän osuus projektista on selvästi määritelty. Projektikeskusteluja, joissa kaikki osalliset todella istuvat saman pöydän ääressä ja tuovat keskustelussa oman osaamisensa projektin käyttöön, käydään niitäkin harvemmin. Töiden valmistumista on helpompi venyttää ilman aikatauluja, ja jos työn viivästymisestä tuntuu koituvan haittaa vain päävastuullisen edistymiselle. Oikeassa projektissa työryhmä luo velvoitetta - mutta antaa myös tukea - työn valmistumiselle ajoissa.

Koulutuksen kehittämisestä keskusteltaessa ehdotettiin, että jo perustutkinto-opetukseen pitäisi kuulua LIIKETALOUDEN TAI YRITTÄJYYDEN OPETUSTA. Se saattaisi olla vaihtoehtoisina opintojaksoina valittavissa muilta laitoksilta, tai resurssien salliessa jopa oman laitoksen tuottamaa tai järjestämää bioalan erityiskoulutusta. Bioalan yrittäjyyden koulutusta voi olla myös tutkijakoulutuksen aikana tutkijakoulun järjestämänä. Kolmas mahdollisuus kouluttautua yliopiston ulkopuoliseen työelämään olisi post-doktoraalinen vaihe. Suomen Akatemialle on tulossa tukimuoto, jolla rahoitetaan tohtoritutkijoiden vaihtoa yliopiston ja yritysten välillä. Post-doktoraaliseen koulutukseen voi hakeutua myös ulkomaisiin yrityksiin, Euroopan yhteisön Marie Curie Intra-European Fellowship -rahoitusta on mahdollista käyttää teollisuudessa työskentelyyn akateemisten tutkimuslaitosten lisäksi. Yrittäjyys ja liiketalouden koulutus helpottaisi työllistymistä elinkeinoelämän palvelukseen, ja saattaisi edesauttaa uusien yritysten syntymistä.

LYHYESSÄ YHTEENVEDOSSA seuran puheenjohtaja yllä mainittujen asioiden lisäksi painotti vielä joitakin positiivisia viimeaikojen tapahtumia, esimerkiksi OPM:n biotekniikkatyöryhmän valmistuneen raportin perusteella biokeskuksien nykyisen kaltainen toiminta vaikuttaa turvatulta seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Pienenä yksityiskohtana toistui myös alustuksissa mainittu toivomus julkisten sähköpostilistojen ja internetsivujen käytöstä työpaikkojen ilmoittamiseen ns. puskaradion asemesta. Vähäistenkin työpaikkojen julkisella ilmoittamisella luotaisiin optimismia ja alan ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, minkälaista työtä on mahdollisuus saada.

Illan päätteeksi nautittiin iltapala ja tipatonta tammikuuta uhmaten osa osallistujista rohkeni käydä myös viinien ja muiden virvokkeiden kimppuun. Iltapalan kustannuksista vastasivat tilaisuuden tukijat: Berggren Oy Ab, Biofellows Oy, Bioforum Oulu ja Immuno Diagnostic Oy, mistä heille iso kiitos.

- Oulun Biokemistiseuran hallitus - 27.1.2006

TULOSTETTAVA VERSIO tästä